SATY:n historia

Oheinen yhdistyksen 60-vuotishistoriikki on julkaistu aiemmin Karvakuonossa 4/2006.   Suomen Airedalenterrieriyhdistys r.y:n alkuvaiheet

Suomen Seurakoira- ja Terrierikerho ry:n Airedalenterrieriosasto

26.11.1946 kerääntyi 19 airedalenterrieriharrastajaa ja heidän perheenjäsentään ravintola Mottiin kapteeni Edmund Natusen kutsumana. Keskustelujen ja neuvottelujen jälkeen perustettiin airedalenterrierin yhteenliittymä, joka liittyisi Suomen Seurakoira- ja Terrierikerhoon (SSTK). Tämän nimeksi tuli Suomen Seurakoira- ja Terrierikerho ry:n Airedalenterrieri osasto.

Seuraavassa otteita perustamiskokouksen pöytäkirjasta:

1§ Puheenjohtajaksi valittiin kapteeni E. Natunen.

2§ Sihteeriksi valittiin agronomi G. Henilä.

3§ Päätettiin perustaa yhdistys, jonka nimeksi tuli SSTK:n Airedalen terrieriosasto.

4§ Luettiin sääntöehdotus, joka pienin muutoksin hyväksyttiin.

5§ Pöytäkirjan tarkastajiksi valittiin arkkitehti J. Sillander ja herra O. Salonen.

6§ Osaston puheenjohtajaksi valittiin yksimielisesti agronomi G. Henilä sekä johtokunnan muiksi jäseniksi neiti Annikki Nissinen, herra Oula Ruusuvuori, kauppias Tuomas Kuivanen, kapteeni Edmund Natunen, arkkitehti Juri Sillander, herra Kalle Tähtinen.

7§ Tilintarkastajiksi valittiin johtajat R.A. Lindfors ja Eino Jäppinen ja näiden varamiehiksi herrat O. Salomaa ja R. Pälli.

8§ Tässä tilaisuudessa osaston jäseniksi liittyivät seuraavat henkilöt: Annikki Nissinen, Tuomas Kuivanen, Edmund Natunen, G. A. Sederström, Kalle Tähtinen, Osmo Selomaa, Oula Ruusuvuori, Leo Tähtinen, Eino A. Jäppinen, Anna Henilä, J. Sillander, K. Sillander, R.A. Lindfors, Thamara Lindfors, Reino Valle, Ester Valle, Gunnar Henilä, O. Pasanen ja Pertti Pälli.

Osasto toimii

Ensimmäiset toimintavuodet olivat suuntaa-antavia. Toiminta alkoi vilkkaasti. Jäsenistö kasvoi vuodessa 63:een henkilöön. Yhdistyksen omaa toimintaa oli ensimmäisenä vuonna kokousten ohella pikkujoulu, trimmauskurssi, koulutusharjoitukset ja lastenvedot.

Muutama maininta ensimmäisen toimintavuoden airedaleista:

• atu Peggen Pioneeri (om. A. Nissinen) saavutti muotovalion arvon
• Yleisissä viestikokoissa rotua edustivat kunniakkaasti atn SF MVA Edmundtopp Laila (om. G. Henilä) ja Kinnan Begi (om. H. & E. Tenlenius
• "sotaveteraani" SA Timo siirtyi ikuiseen lepoon
• ruotsalainen valiouros CH Trottens Trots Alt vieraili Suomessa astutuksia varten
• Suomen Seurakoira- ja Terrierikerhon sekä Helsingin Palveluskoiraharrastajien järjestämään koiranäyttelyyn osallistui syyskuussa jopa 35 airedalea ja 4 kasvattajaryhmää.

Vuonna 1948 järjestettiin ensimmäiset jäsentenväliset tottelevaisuuskokeet. Voittaja oli Kinnan Begi ja vasta-alkajien luokassa Kinnan Anu (om. P. Kossila). Ensimmäinen harrastuspistekilpailun voittaja oli Kinnan Begi eli Hjärdis ja Erkki Tenlenius.

Seuraavina vuosina oli tuottoisana toimintamuotona lastenvedot. Esimerkiksi vuonna 1954 oli jäsenmaksutuloja n. 20.000 mk ja lastenvedoilla kerättiin 15.000 mk!

Vuosi 1950 toi mukanaan muutaman uuden asian. Tällöin järjestettiin ensimmäisen kerran airedalenterriereiden kesäleiri. Rotuyhdistysten välistä toimintaa kehitettiin ja perustettiin kolmen rodun kilpailuryhmä, osallistujina airedalenterrierit, bokserit ja rottweilerit; bokserit voittivat vetokilpailun ja rottweilerit tottelevaisuuskokeet, mutta airedalet olivat molemmissa hyvänä kakkosena.

Vuoden saavutuksena mainittiin vuonna 1950 toimintakertomuksessa Gunhell Anun (om. A. Henilä) kaksoisvalion arvo. Se oli airedalenterriereiden ensimmäinen tällainen arvo Suomessa.

Suomen Airedalenterrieriyhdistys ry syntyy

"Heinäkuun 20. päivänä 1951 pidettiin Helsingissä Ravintola Alkolassa SSTK:n Airedalenterrieriosaston vuosikokous, joka muodostui käänteentekeväksi... Kokous, jossa oli läsnä 30 jäsentä sekä 6 jäsentä edustettuina valtakirjalla hyväksyivät johtokunnan ehdotuksen ja säännöt yhdistyksen itsenäistämiseksi ja niinpä aloitti Suomen Airedalenterrieriyhdistys ry ensimmäisen toimintavuotensa..."

Näin aloitti vuoden 1951 sihteeri Hilkka Putro kyseisen vuoden toimintakertomuksen.

Perustava kokous on ollut ilmeisen pitkä (päättyi klo 23.30) ja vilkas (4 äänestystä). Kokouksen puheenjohtajana Tuomas Kuivanen ja sihteerinä Hilkka Putro.

Muutamia lainauksia pöytäkirjasta:

10§ Alkoi vilkaskeskustelu, onko nyt aiheellista itsenäistää osasto. Keskusteluun osallistuivat Tähtinen, Valle, Natunen, Valli kukin käyttäen useampia puheenvuoroja. Maunula ehdotti, että kokouksen puheenjohtaja lukisi sääntöehdotuksen ja vasta sen jälkeen keskusteltaisiin asiasta.

14§ Sääntöjen §12 loppuosa muutettiin äänestyksen jälkeen kuuluvaksi seuraavasti: "ehdotus kokouksen käsitteltäväksi ja päätettäväksi asiaksi on viimeistään yhtä viikkoa ennen kokouspäivää jätettävä kirjallisesti johtokunnalle, joka esittää sen ja oman lausuntonsa siitä vuosikokoukselle."

16§ ... päätettiin osasto itsenäistää ja perustaa uusi Suomen Airedalenterrieriyhdistys, jonka rekisteröiminen päätettiin antaa uuden valittavan johtokunnan tehtäväksi.

18§ Suoritettiin uuden yhdistyksen puheenjohtajan vaali... Äänestyksen tulos muodostui seuraavaksi: Selomaa 16, Sillander 15, Valli 2, Tenlenius 1.

20§ Varapuheenjohtajaksi valittiin Edmund Natunen.

22§ ... suoritettiin äänestys ja sen perusteella tulivat johtokuntaan seuraavat jäsenet: Räty 33, Valli 31, Putro 31, Mantila 27, Sillander 26 ja Manunula 16 ääntä.

Ylös

Näyttelyt - kilpailut

Näyttelyt

Alkuvuosina airedalenterriereitä ei näkynyt kovinkaan paljon näyttelyissä. V. 1952 todettiin ainoastaan 12:n koiran osallistuneen näyttelyyn. Osallistumismäärä on kuitenkin kasvanut tason parantuessa. Vuonna 1962 nähtiinkin jo sitten yhdistyksen järjestämässä näyttelyssä 38 airedalea ja vuonna 1969 51 airedalea. Ennätys lienee kuitenkin vuosi 1984, jolloin erikoisnäyttelyymme osallistui 110 koiraa, niistä 16 Ruotsista. Yhteydenpito ruotsalaisten airedaleharrastajien kanssa on välillä hyvinkin tiivistä, ja 80-luvulla jokasyksyinen osallistuminen Tukholman terrieriviikonloppuun läheni maaottelutunnelmaa. Raivotaudin esiintyminen Suomessa v. 1988 sulki kuitenkin joksikin aikaa rajat Ruotsiin ja Norjaan, mutta avasi tiet muun Euroopan koiranäyttelyihin. Nykyisin vuosittain näyttelyissä kay noin 80 airedalea. Rajojen avaaminen sai aikaan myös sen, että entisen skandinaavisen kanssakäymisen tilalle on tullut venäläisten ja virolaisten toistuva osallistuminen Suomen näyttelyihin. Erikoisnäyttelyymme v. 2006 osallistui 58 airedalea, näistä 5 oli Virosta tai Venäjältä.

Näyttelyitä järjestämässä

Olemme olleet mukana järjestämässä kolme kansainvälistä näyttelyä Helsingissä. Ensimmäinen oli v. 1956 (mukana myös Suomen Seurakoira- ja Terrierikerho, Helsingin Pelastuskoiraharrastajat, Etelä-Suomen Palveluskoirakerho ja Suomen Spanielikerho). Näyttelyn puheenjohtajana oli Edmund Natunen ja Järjestelypäällikkönä Kalle Tähtinen, muina toimikunnan jäseninä yhdistyksestämme olivat Erkki Tenlenius, Yrjö Turkka, Hilkka Putro ja Aino Valli. Myös vuosina 1966 ja 1970 olimme
mukana järjestamässä kansainvälisia näyttelyitä ja suurimman vastuun näista kantoi yhdistyksemme puolesta silloinen sihteeri Meri Ylä-Hokkala. Vuoden 1966 näyttely oli samalla yhdistyksemme 20-vuotisjuhlanäyttely.

Kaikkien rotujen näyttelyitä ovat olleet v. 1979 muiden terrierijärjestöjen kanssa pidetty näyttely, jossa yhdistyksemme vahvimmat edustajat olivat Maija Kaarnalahti ja Hilkka Putro. Vuosina 1991, 1993 ja 1997 järjestimme näyttelyt yhdessä mm. Suomen Bobtailkerhon, Suomen Staffordshirebullterrieriyhdistyksen, Suomen Snautseri-Pinserikerhon ja Suomen Dreeverijärjestön kanssa. Näistä kahdessa ensimmäisessä näyttelyn sihteerinä oli Laura Mäenpää, viimeisessä yhteyshenkilönä
oli Virpi Suikkanen.

Yhteistoiminta muiden terrierijarjestöjen kanssa oli vuosina 1974-1979 jolloin muodostettiin epavirallinen yhteistyöelin TYT, Terrierijarjestöjen Yhteistyötoimikunta. Tänä aikana osallistuimme vuosina 1974-1977 terrierinäyttelyiden järjestelyihin.

Yhdistyksemme on järjestänyt 16 omaa erikoisnäyttelyä ja osallistunut palveluskoirarotujarjestöjen kanssa PK-tapahtuman näyttelyn järjestelyihin, naista kaksi on ollut samalla yhdistyksen päänäyttely. Lisäksi olemme järjestäneet vuosina 1974 ja 1987 avoimen katselmuksen - Open Show:n.

Jäsentenväliset tottelevaisuuskokeet ja vetokilpailut

Yhdistyksen alkuvaiheessa toiminta keskittyi palveluskoiratyöhön. Aluksi järjestettiin Helsingissä keväisin ja syksyisin jäsentenväliset tottelevaisuuskokeet. Tuomas Kuivanen on lahjoittanut Tuomaan Tuoppi-nimisen kiertopalkinnon annettavaksi jäsentenvälisten tottelevaisuuskokeitten parhaalle kilpailemattomalle koiralle. Kesäleiritoiminnan elpyessä todettiin, että juuri kesäleiri on se paikka, jossa jäsentenvälinen kilpailu tulee järjestää, jotta mahdollisimman monella olisi tilaisuus osallistua kokeeseen.

Vuosina 1954-56 järjestettiin jäsentenväliset vetokokeet.

Kolmen seuran ottelu - PK-ottelu

Vuonna 1950 alettiin yhdessa boksereiden ja rottweilereiden kanssa järjestää nk. kolmen seuran otteluja pk-lajeissa ja vetokokeissa. Airedalenterriereiden menestys oli näyttavä: 1952 voitimme bokserit vedoissa viidellä minuutilla, 1953 voitimme molemmat kilpailut, 1954 oli sijoituksemme molemmissa 2. Koska tähän toimintaan oli ilmaantunut
koiraurheiluun sopimattomia piirteitä, päätimme jäädä kisoista syrjään. Osallistuimme niihin jälleen vuonna 1961, jolloin kilpailut olivat muuttuneet jo kuuden seuran otteluiksi. Sittemmin siitä muodostui nykyinen merkkikilpailu: PK-rotuottelu. Aluksi voitimme kaksi kertaa ja olimme neljästi toisella sijalla. Sen jälkeen menestys on ollut vaatimattomampaa.
Nykyisin PK-rotuotteluun voi osallistua jo yli 60 rotua ja joukkueen
koko on vähennetty kolmeen koiraan aikaisemman neljän sijasta.

Vuonna 1985 järjestettiin ensimmäiset "kolmiottelut", joissa rotuina olivat tällä kertaa ABC-rodut eli airedalenterrieri, bokseri ja collie. Tämä laajeni ABCD-otteluksi vuonna 2006, ja mukana on vielä dobermanni. Kilpailu käsittää kaksi luokkaa, tosialokkaat ja ennen kilpailleet, jotka nekin kuuluvat alokasluokkaan.

Yhdistyksemme on ollut rotuottelun järjestysvuorossa vuosina 1976, 1986 ja 1996. Vuonna 1976 ylitoimitsijana toimi Eero Tuomanen ja sihteerinä Esko Nikander. Ottelun järjestäjänä oli pääasiassa Tampereen alaosasto ja apuna oli Tampereen Palveluskoiraharrastajat ry:n jäseniä. Ottelu pidettiin Hämeenkyrössa. Vuonna 1986 ylitoimitsijana oli Timo Rajala ja sihteerina Päivi Aaltonen; kisat jarjestettiin Vihdissa. Vuonna 1996 ylitoimitsijana oli Mikko Virkki ja sihteerinä Pirjo Säynäjäkangas, apuna
oli Karkkilan Seudun Koirakerhon pk-jaoston henkilöitä.

PK-kokeet

Omat pk-kokeet yhdistys järjesti ensimmäisen kerran 11. - 12.10.1952 Ruskeasuolla ja Korsossa. Koiria oli 32 ja tunnelma korkealla, vaikka sovitulla paikalla olikin yllättäen moottoripyöräkilpailut. Ylituomarina oli Lauri Lehtinen ja ylitoimitsijana Erkki Tenlenius. Alku oli lupaava, sillä arviot järjestelyistä olivat pelkästään kiitettaviä. Kilpailuista tuli pitkäksi aikaa jokavuotinen perinne. Joskus järjestettiin jopa kahdet kilpailut vuodessa. Alkuaikoina useimmiten käytetty maastopaikka oli Veiskolan
kartanon maasto, ja ylituomareina olivat mm. Meri Melin ja Aldo Lesch. Kilpailijoita oli vaihtelevasti, esim. vuonna 1995 jälkikilpailut piti peruuttaa osanottajapulan vuoksi - vain yksi ilmoittautui. Muiltakaan vastoinkäymisiltä ei ole vältytty: mm. vuonna 1956 eksyi kaksi jäljentekijää ja yksi kilpailija jälkikoiransa kera. Heitä etsittiin iltamyöhään saakka, apuna - jälkikoirat! Vuoden 1995 jälkeen yhdistys ei ole järjestänyt pk-kilpailuja.

Vetokoiraharrastus oli innokasta 1950-luvulla, mutta laimeni sitten ilmeisenä syynä se, että SPKL nosti pulkan painoksi 30 kiloa.

Luonnetestit

Vuonna 1976 järjestettiin ensimmaisät epäviralliset luonnetestit kesäleirin yhteydessä Haukkulaaksossa. Ensimmäiset viralliset luonnetestit järjestettiin 11.7.1978 kesäleirin yhteydessa Suvipielisessä. Testiin osallistui 11 airedalenterrieriä, joista 7 sai hyväksytyn tuloksen. Seuraavan kerran airedalenterrieri osallistui luonnetestiin vuonna 1980, ja vasta vuodesta 1981 alkaen osallistuminen on ollut runsaampaa. Vuosittain SATY järjestää 1-2 luonnetestiä.

Koska valionarvoa varten tarvitaan joko luonnetesti tai pk-tulos, luonnetesteissä on käynyt vuosien 1993 - 2005 aikana 22% airedalekannasta.

Mejä-kilpailut

Rotu sai Mejä-oikeudet vuonna 1994.. Muutama koira on suorittanut Mejä-kokeen hyväksytysti. Emme ole itse järjestäneet toistaiseksi yhtään koetta.

Osallistuimme vuosina pidettyihin 1994-1998 Terriereiden MEJÄ-otteluihin. 2.8.1998 voittaja oli sileäkarvainen kettuterrieri, mutta airis SF&DK MVA, HK2 Tintara Much-Am-I  oli toinen!

Agility

Agilityn harrastus alkoi melko pian lajin tultua maahan 1987. Yhdistys hankki esteet ja järjesti agilitykoulutusta jo 1988. Samana vuonna yhdistyksen joukkue osallistui kahteen agilitykilpailuun. 1989 SATY vastasi agilitykilpailun järjestämisestä palveluskoiratapahtuman yhteydessä, sekä järjesti yhden epävirallisen sekä yhden virallisen agilitykilpailun. Vuosi 1989 oli ensimmäinen vuosi, jolloin virallisia yksilökisoja järjestettiin.

1990 järjestettiin kolme virallista koetta: 20.5. Helsingissä, 24.7. airisleirillä Pomarkussa ja 16.9. Helsingissä. Kokeita järjestettiin vuosittain vuoteen 1994 asti, samoin kuin omaa koulutusta vuotta –92 lukuun ottamatta.  Tämän jälkeen harrastajat siirtyivät agilityn erikoisseuroihin.

1990-luvun loppupuoliskolla agility vakiinnutti asemansa suosittuna harrastuksena ja virallisiin kilpailuihin osallistuvien airedalenterrierien määrä on ollut 9 –13  vuosina 1998 –2006. Tämä tekee agilitystä suosituimman koemuodon airedalenterriereiden keskuudessa.

Yhdistys on tukenut airedalenterriereiden osallistumista epäviralliseen AgiRotu joukkueviesti -tapahtumaan, joka on vuosittain suurin agilitytapahtuma Suomessa. Kilpailua on järjestetty vuodesta 1994 ja mukana on joka kerta ollut yksi tai useampi airedalenterrierijoukkue. Menestystäkin on tullut. Vuonna 2003 sijoittui joukkue "Airedynamics" mölliluokan kolmanneksi ja vuonna 2006 joukkue "Airedynaamiset" sijoittui kilpailevien luokassa toiseksi 95 rotujoukkueen joukosta. Agilityn rotumestaruuksista on kisattu vuodesta 2001 lähtien Hyvinkäällä Suomen Snautserikerhon järjestämissä "Partasuiden" kisoissa. Vuonna 2001 yhdistyksellä oli joukkue agilityn SM-kisoissa.

Ylös

Koulutukset - kurssit - kerhoillat

Kompassinkäyttökurssi

Sellainenkin on kuulunut SATY: n ohjelmaan. Keskeisempiä ovat kuitenkin olleet muut koulutukset.

Trimmauskurssit

Rotuamme ajatellen on ymmärrettävää, etta trimmauskurssit ovat olleet suosiossa. Vetäjinä mainitaan alkuajoilta mm. Hjordis Tenlenius, Anna Henilä ja Kirsti Smith, myöhemmin myös Brita Weckström, Leena Keskinen, Päivi Pohjola, Pirjo Hjelm, Laura Mäenpaa, Riitta Levänen ja Tytti Kormi sekä useita avustajia. Yhdistyksen trimmauskursseja on järjestetty säännöllisesti Helsingissä ja kesäleirin yhteydessä, mutta myös
alaosastojen ja yhdyshenkilöiden organisoimana mm. Tampereella, Turussa, Vaasassa, Oulussa, Kajaanissa, Jyväskylässä ja Joensuussa.

Koulutusharjoitukset

Ensimmäisestä vuodesta alkaen on perinteenä ollut tottelevaisuuskoulutuksen järjestäminen. Helsingissä paikkoina ovat olleet mm. Laakson kentta, Stadionin maasto, Ruskeasuo, Haaga, Jakomäki, Talin kenttä ja Petikon kenttä.

Myös muualla Suomessa on järjestetty koulutuksia, mm. Tampereella, Turussa ja Oulussa. Hyvänä ideana on ollut Oulussa muutamana vuotena järjestetyt pentutreffit ja Vantaalla järjestetty pentukurssi.

Koulutusleirit

Yhdistys on 1990-luvulta alkaen järjestänyt satunnaisesti viikonloppuleirejä. Aihepiirinä on olut pk-lajit, tottelevaisuus sekä agility. Palveluskoiratoiminnassa on keskitytty pääasiassa jälkeen ja hakuun. Ensimmäinen hakuleiri järjestettiin v. 1991 Nurmijärvellä Märkiön leirikeskuksessa. Jälki- ja haku-, tottelevaisuus- ja agiityleirejä on sittemmin järjestetty lähes vuosittain.

Leirit ovat olleet hyvin suosittuja ja niiden toivotaan laajentuvan jatkossa.

Lisäksi yhdistys on tukenut jäsenten osallistumista sopimuksen mukaan joidenkin muiden yhdistysten järjestämille koulutusleireille.

Koulutusohjaajakurssit

Yhdistys on järjestänyt omat koulutusohjaajakurssit vuonna 1951 Reino Vaileen johdolla.

Näyttelyssäesittämiskurssit

Näyttelyssäesittämiskursseja on järjestetty saannöllsesti Helsingissä vuodesta 1966 lähtien. Ensimmäinen pidettiin jalostustarkastuksen yhteydessä, ohjaajana toimi Hjördis Tenlenius.

Ulkomuototuomareiden neuvottelupäivä

Rodun ulkomuototuomareille järjestettiin ensimmäisen kerran neuvottelutilaisuus 29.11.1965. Mukana oli kahdeksan tuomaria ja viisi kokelasta. Asiantuntijoina olivat Leo Wilson Englannista sekä maisteri Mikkonen SKL:sta. Vastaavanlalsia tilaisuuksia yhdistys on järjestänyt vuosina 1968, 1973, 1976, 1979 ja 1983. Nykyisin ulkomuototuomareiden koulutus on pyritty ohjaamaan keskitetysti SKL:n kautta.

Ulkomuototuomarikokelaille on järjestetty tarvittaessa koulutustilaisuuksia ja tuomarikolleegiotilaisuuksia. Alkualkoina ne oli usein yhdistetty tuomarineuvottelutilaisuuksiin ja välillä niitä on pidetty yhdessä muiden terrierirotujärjestöjen kanssa.

Yhdyshenkilöiden ja alaosastojen vetäjien neuvottelupäivät

Yhdyshenkilöiden neuvottelupäivät pidettiin ensimmäistä kertaa Helsingissä v. 1980, jolloin keskusteltiin yhteisistä tavoitteista ja alueellisesta toiminnasta.

Vastaavanlainen tilaisuus oli suunnittella vuonna 1986, mutta se jäi toteutumatta osanoton vahäisyyden vuoksi. Vuonna 1994 pidetyille neuvottelupäiville osallistui johtokunnan jäsenten lisäksi edustajat ainoastaan Tampereelta ja Lappeenrannasta, Joensuun yhdyshenkilö oli valtuuttanut johtokunnan toimimaan edustajanaan.

Kerhoillat - ulkoilupäivät

Kerhoiltoja järjestettiin yhdistyksen alkuvuosina runsaasti. Oli kokoonnuttu erilaisiin kerhotiloihin, kabinetteihin ja yksityiskoteihin. Iltojen luonne on joskus ollut "ompeluseuramainen" (rahankeruu), joskus tiedotuksellinen, joskus on pidetty muuten vain hauskaa, onpa joskus luettu runojakin. Ensimmäisen kerran mainitaan kerhoilloista Helslngin ulkopuolella v. 1968, jolloin paikkoina olivat Turku, Tampere ja Oulu. Myös Vaasassa ja Jyväskylässä on järjestetty kerhotliaisuuksia.

Kerhoiltoihin verrattavia ulkoilupäivät ovat olleet viime vuosina suositumpia. Niitä on järjestetty Helsingin, Turun ja Tampereen lisäksi ainakin Joensuussa ja Lappeenrannassa.

Ylös

Kokoukset - juhlat

Tärkeimpiä kokouksia ovat luonnollisesti olleet sääntömääräiset vuosi- ja syyskokoukset. Erityisesti vaalikokouksissa, jotka olivat aiemmin talvella pidetyn vuosikokouksen ja sittemmin syyskokouksen yhteydessä, on osanotto ollut vällilä runsasta, ja keskustelu on saattanut olla hyvinkin vilkasta ja värikästä.

Yhdistyksen ylimääräiset kokoukset on järjestetty mm. 24.10.1981 (osallistujia oli 74). Kokouksen aiheena oli airedalenterrierin muotovalionarvosääntojen muutosesitys, joka hyväksyttiin ilman vastaesitystä. 20.10.1990 järjestettiin ylimäärainen kokous, jossa aiheena oli valtakirjojen käyttö yhdistyksen kokouksissa, joka ei saanut riittävää
kannatusta sekä jalostuksen tavoiteohjelma, joka hyväksyttiin.

Juhlat

Pikkujouluja vietettiin runsaasti silloin, kun yhdistyksemme oli SSTK:n alaosasto, mutta myös kuusl kertaa myöhemminkin. Lisäksi olemme osallistuneet muutaman kerran palveluskoiraväen yhteisiin juhliin.

Yhdistyksemme vuosijuhlat ovat olleet tärkeitä.

10-vuotisjuhla vietettiln 18.11.1956 Kalastajatorpalla, illallisjuhlatilaisuuteen osallistui sillioin 32 jäsentä. 15-vuotisjuhlat järjestettiin 11.11.1961 ja 20-vuotisjuhlat 29.10.1966 Oltermanni-killassa, jolloin mukana oli jo 50 henkeä. 25-vuotisjuhlavastaanotto pidettiin Hotelli Haagassa ja 30-vuotisjuhlavastaanotto 20.11.1976 Klaus
Kurjessa. 40-vuotisjuhlat järjestettiin 22.11.1986 Hotelli Helsingissä, jolloin vastaanotolle osallistui 34 henkilöä ja juhlaillallisille 44 henkilöä. 50-vuotisjuhlat pidettiin 23.11.1996 Hotelli Vaakunan tilausravintolassa, juhlaillallisille osallistui 40 henkilöä.

Ylös

Toimikunnat

Yhdistyksemme joustavaa toimintaa varten on perustettu erilaisia toimikuntia, esim. pk-toimikunta (välillä myös nimillä koe- ja kilpailutoimikunta tai harrastuskoiratoimikunta), naistoimikunta, nuorisotoimikunta, ohjelma- ja huvitoimikunta sekä eri tarkoituksia
varten perustettuja toimikuntia, esim. sääntötoimikunta, myyjäistoimikunta,
näyttelytoimikunta jne.

Naistoimikunta aloitti toimintansa vuonna 1966. Se valmisti myyntiartikkeleita ja arpajaisvoittoja; toimikunnalla ei nykyisin ole enää tässä muodossa toimintaa. Huvitoimikunnan vahvin kausi oli vuosina 1969-1971, jolloin sen nimenä oli ohjelmatoimikunta. Nykyisin tätä toimintaa vetää 1-2 henkilöä, ja toimintamuotona on yleensä ulkoilupäivät. Nuorisotoimikunta yritti toimla vuosina 1967-1969, mutta se ei löytänyt
omaa toimintamuotoaan.

Myyjäisiä pidettiin aikaisemmin satunnaisesti. Vuodesta 1984 lähtien myyjäisiä on järjestetty säännöllisesti myyjäistoimikunnan järjestämänä.

Ylös

Jalostus

Jalostuksen ohjaus jalostustoimikunnan nimissä aloitettiin yhdistyksen ensimmaisellä vuosikymmenellä Edmund Natusen johdolla. Hän oli johtamassa ensimmäistä "siitostarkastusta" eli "arvostelutilaisuutta" 5.5.1952 Stadionin luona. Paikalla oli 17 airedalea, mutta "vain muutama jalostusmielessä hyvä yksilö oli mukana". Jalostustarkastuksia on sittemmin pidetty muutaman kerran. Helsingin seudulla niitä on loppuaikana pyritty pitämään jälkeläistarkastuksina, jolloin paikalle on kutsuttu jalostukseen
runsaasti käytettyjen urosten jälkeläisiä. Muualla maassa jalostustarkastukset ovat kohdistuneet lähinnä saman ikäisiin koiriin.

Jalostustarkastuksia on järjestetty mm. Helsingissä, Jyväskylässä, Lappeenrannassa, Oulussa, Tampereella, Turussa ja Vaasassa. Viime aikoina niitä ei kuitenkaan enää ole pidetty.

Jalostustoiminnan vetäjänä oli aluksi Edmund Natunen ja vuoslna 1961 - 1965 N.G.Nielsen. Vuonna 1966 perustettiin jalostustoimikunta, jonka jäseniä olivat aluksi Rea Hannula, N.G. Nielsen, Erkki Tenlenius ja Yrjö Turkka. Myöhemmin jalostustoimikunnan jäsenia ovat olleet muutamia nimiä mainiten mm. Hilkka Putro, Gunnar Henilä, Briitta Vaahterlinna, Eino Nyström, Colin Smith, Pekka Saarinen, Risto Pehkonen, Pirjo Hjelm, Laura Mäenpää, Tapio Ranta, Kaisa Railo, Eila Uusi-Kouvo, Susanna Söderholm, Anneli Siekkinen, Anssi Saarinen ja Kari Vähäsarja. Näistä Pirjo Hjelm, Risto Pehkonen, Hilkka Putro, Tapio Ranta, Colin Smith, Erkki Tenlenius ja Kari Vähäsarja ovat olleet ulkomuototuomareita, tai kouluttautuneet siihen myöhemmin.

Varsinkin alkualkoina jalostustoimikunnan odotettiin ottavan kantaa jalostusvalintoihin, mutta viime aikoina sen tehtävänä on pääasiassa kerätä ja jakaa tietoa, joka on kaikkien käytettävissä. Jalostustoimikunta käsittelee myos SKL: n jalostusasioita koskevia tiedusteluja, järjestää ulkomuototuomarikoulutusta ja -kolleegiolta, järjestää kasvattajapäiviä ja käsittelee rotumääritelman suomennoksia tarvittaessa. Jalostustoimikunta
on tarvittaessa pyytanyt ulkopuolista apua mm. Suomen Kennelliiton
Jalostustieteellisen toimikunnan jäseniltä.

Jalostuksessa on kiinnitetty huomiota mm. koirien perinnöllisiin sairauksiin. Jo vuonna 1965 keskusteltiin Olavi Eestilän alustuksella lonkkanivelen kasvuhairiöstä ja annettiin julkilausuma, jossa jaseniä kehotettiin kuvauttamaan koiransa, varsinkin ne, joilla on tarkoitus teettää pennut. Vuonna 1984 laadittiin ensimmäinen rotukohtainen jalostuksen
tavoiteohjelma, joka asetti minimivaatimukset jalostukseen käytettäville koirille. Se täsmennettiin vuonna 1989, jolloin liityttiin PEVISA-ohjelmaan (perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelma): Silloin päätettiin, että ainoastaan lonkkakuvattujen vanhempien pentueet rekisteröidään. Jalostuksen tavoiteohjelmaa tarkastettiin yleiskokouksessa vuonna 1991 ja 2000.

Jalostustoimikunta on järjestänyt kasvattajapäiviä, joissa on käsitelty ajankohtaisia asioita, kuultu alan asiantuntijoita ja selvitetty rodun tilaa. Kasvattajapäivä on järjestetty mm. vuosina 1980, 1984, 1986, 1988, 1989, 1990, 1993 ja vuodesta 1996 joka toinen vuosi, viimeksi vuonna 2006.

Koirakannan kartoitus on järjestetty vuosina 1976 - 1980; 1981- 1985, 1986-1990 ja 1991-1995 syntyneistä pennuista. Vuonna 1995 alettiin tehdä kasvattajakyselyitä, joissa kasvattajilta kysyttiin näkemystä syntyneistä pentueista. Aluksi vastausmäärä oli lähes 100 %, myöhemmin muutamat kasvattajat ovat vastanneet tunnollisesti, mutta jotkut jättäneet vastaamatta.

Maahamme on tuotu airedalenterriereitä pääasiassa Englannista ja Ruotsista, mutta rajojen auettua v. 1988 myos Saksasta, Venäjältä, Virosta ja Belgiasta. Vientikohteina on ollut aiemmin pääasiassa Ruotsi ja Norja, mutta viimeaikoina myos Viro ja Venajä. Muita vientimaita ovat olleet Saksa, Sveltsi, Belgia, Tanska ja ltalia. Kaukaisimmat paikat ovat Palma de Mallorca, USA ja Uruguay.

Ylös

Tiedotus

Karvakuono

Yhdistyksemme välitti aluksi tietoa kiertokirjeillä. Ne pyrittiin v. 1963 laajentamaan "tiedotusvälineiksi". Kuitenkin vasta vuonna 1967 syntyi Karvakuono. "20-vuotisjulkaisun aikaansaaminen oli se kimmoke, joka aukaisi uran jäsenlehden iImestymiselle". Vuosikokouksessa 1967 puheenjohtaja Olavi Eestilä ilmoitti, että juhlajulkaisu oli ilmestynyt työnimellä Karvakuono. Kokous piti asiaa hyvänä ja nimeä onnistuneena.
Juhlajulkaisun toimittajia olivat Elva Runehjelm ja Risto Henilä. Lehtitoimikuntaan valittiin vuosikokouksessa lisäksi Tuulikki Lehtikallio ja Christer Mikkonen. Päätoimittajaksi nimettiin Risto Henilä.

Siitä lähtien Karvakuono on ilmestynyt neljä kertaa vuodessa. Sen pysyvyyttä kuvastaa se, että sekä nimi että kansisivu ovat pysyneet samanlaisina 40 vuotta! Lehti on saanut arvostusta osakseen ympäri maailmaa valokuviensa ja runsaan tietosisällön vuoksi. Harvassa maassa on erillistä airedalelehteä. Erityisesti ulkomaalaiset ovat kiinnitäneet huomiota Karvakuon painopaperin korkeaan laatuun.

Karvakuono on palkittu kahdesta SKL: n rotujärjestöjen lehtikilpailussa.

Internet

Vuodesta 1998 lähtien SATY on tiedottanut myös omilla www-sivullla.
Sivuja on hoitanut alusta alkaen Kari Mäkitalo.

Ylös

Leirit

Ensimmäinen kesäleiri järjestettiin jo vuonna 1950 tohtori Erkki Vallin kesähuvilalla Iitin Koskenniskassa. Siellä yhdeksän koiraa ohjaajineen vietti viikon kouluttamalla ja retkeilemällä. Vuosien 1952 ja 1954 leirit noudattivat samaa ohjelmaa.

Vuonna 1974 Harry Weckström herätti uudelleen ajatuksen yhteisestä kesäleiristä. Hänen johdollaan kokoonnuttiin Lappeenrannan Palveluskoirayhdistyksen majalle Haukkulaaksoon Taipalsaarelle. Leiristä on sen jälkeen muodostunut perinne.

Vuonna 1993 leirillä järjestettiin 20-vuotisjuhlat, jossa oli mukana n. 100 airedaleharrastajaa. Parhaimmillaan leirillä on ollut yli 100 leiriläistä ja saman verran koiria.

Leirin ohjelmassa on ollut tottelevaisuus- ja maastokoulutuksen lisäksi trimmausopetusta, näyttelytotutusta, leirinäyttely, jäsentenväliset tottelevaisuuskilpallut alokkaille, epäviralliset agility- ja tottelevaisuuskilpailut, retkiä, pelejä sekä ohjelmallista ja vapaata olemista. Muutamana kerran leirillä on ollut myös luonnetesti. Leirillä on ollut ulkopuolisia vierailijoita ja kouluttajia.

Ylös

Alaosastot - yhdyshenkilöt

Leijonanosa yhdistyksemme toiminnasta tapahtuu pääkaupunkiseudulla, sillä valtaosa alredalenterrierinomistajista asuu Etelä-Suomessa. SATY on kuitenkin valtakunnallinen yhdistys, joka pyrkii tukemaan aktiivista toimintaa kautta maan. Alaosastoja on perustettu mm. Turkuun, Tampereelle, Poriin, Ouluun ja Vaasaan. Yhdyshenkilöltä on ollut mm. Joensuussa, Joroisissa, Jyväskylässä, Kajaanissa Kotkassa, Lappeenrannassa ja Nivalassa. Alaosastoissa on järjestetty kerhoiltoja, ulkoilupäiviä, koulutusta, kilpailuja ja kokeita sekä osallistuttu muutenkin yhdistyksen toimintaan.

Tampereen alaosasto järjesti ensimmäisen kerran talviriehan v. 1980, ja perinne jatkui vuoteen 1988 jokavuotisena, vieraillen välillä myös Turussa.

Ylös

Puheenjohtajat - sihteerit - rahastonhoitajat

SATY.n omien ansiomerkkien lisäksi yhdistyksemme jäsenet ovat saaneet Suomen Kennellliton hopeisia ansiomerkkejä sekä Suomen Palveluskoiraliiton ansio- ja harrastusmerkkejä.

Ylös

Kiertopalkinnot - palkinnot - Tuomaan Tuoppi

Kiertopalkintoja on yhdistyksen historian aikana ollut liikkeellä varsin runsaasti. Ne, joista on eniten kilpailtu, ovat Vuoden Kaunein -palkinto (vuoteen 1969 asti 'vuoden paras') sekä Tuomaan tuoppi. Aiemmin oli myös parhaan naisohjaajan kiertopalkinto. Kiertopalkintoja ovat aiemmin olleet myös Kipparin malja (lahj. Eino Nyström) SATY:n kiertopalkinto kasvattajaluokassa, Fureso Offspringin kiertopalkinto jalostusluokassa,
Risto Henilän muistokiertopalkinto, Anna Henilän muistokiertopalkinto, Örnbacka-kennelin kiertopalkinto sekä parhaan naisohjaajan kiertopalkinto.

Vuoden 2006 lopussa yhdistyksellämme on mm. seuraavat kiertopalkinnot: Edelllsen vuoden tulosten perusteella: Vuoden Kaunein (Nedin malja, lahj. Marie Louise Molander von Bonsdorff), Paras Suomessa syntynyt koira (lahj. Jouni Ikonen), paras Suomessa syntynyt narttu (Crazyn palkinto, lahj. Pirjo Hjelm) sekä paras veteraani (Ruskanheimon Cinderellan kiertopalklnto, lahj. Eila Uusi-Kouvo), jotka
kaikki jaetaan Vuoden Kaunein -kilpailun perusteella.

Edellisen vuoden toiminnan perusteella annettavia palkintoja ovat harrastuspistekilpailu (lahj. Tampereen alaosasto), käyttöairiksen kiertopalkinto (lahj. Aldo Lesch), paras agilitykoira, pk-aktiivi (lahj. Tarja Åström). Lisäksi annetaan palkinnot vuoden parhaalle monitoimikoiralle, lajeittain parhaille pk-koirille, parhaalle agility-koiralle sekä parhaalle tottelevaisuuskoiralle.

Näyttelyissä kiertävät lisäksi seuraavat palkinnot:
Messukeskuksen syysnäyttelyssä rotunsa paras saa vuoden kiinnityksen Marie-Louise Molander von Bonsdorffin lahjoittamaan kookkaaseen Sarpanevan hopeamaijaan.
SATY:n erikoisnäyttelyssa kiertää Kansallls-Osake-pankin lahjoittama hopeamalja ROP:lle ja englantilainen puutaulu VSP:lle (lahj. Tampereen alaosasto), Gunhell Nixlen palkinto parhaalle nuorten- tai junioriluokan urokselle ja nartulle sekä Nedin lautanen parhaalle koiralle, jolla on Mynair Nevergivin' linjoissaan (viimemainitut ovat Marie-Louise Molander von Bonsdorffin lahjoittamia).
Palveluskoiranäyttelyssä kiertävät palkinnot ROP:lle ja VSP:lle (lahj. Timo Rajala, Anssi Saarinen ja Pekka Lintunen).

Tuomaan Tuoppi

Ikuisesti kiertävän Tuomaan tuopin voittaa lahjoittajan, Tuomas Kuivasen ohjeiden mukaan koira, joka ei ennen kilpaillut. Johtokunta on tulkinnut säännöt niin, että palkinnosta voi kilpailla koira, jolla ei ole PK- tai TOKO -tulosta. Sama koira ei voi voittaa tuoppia toistamiseen. Aiemmin kilpailu oli Helsingissä keväisin ja syksyisin pidettävän harjoituskauden jälkeen. 1970-luvulla se siirrettiin kesäleirille. Nimensä tuoppiin ovat saaneet seuraavat airedalet:

Ylös

Kasvattajat

Ensimmäinen airedalenterriereiden kasvattaja lienee ollut Helsingin Poliisilaitos. Tämä tapahtui 1910-1uvulla. Poliisilaitoksella oli omistuksessaan ainakin airedalenterrieriuros Lord, narttu Wally ja rekisteristä löytyy myös tieto näiden pennusta nimellä Opas. Oletettavasti Poliisilaitoksen tarkoituksena oli kasvattaa airedalenterriereitä poliisikoiriksi.

Seuraava tieto airedalenterrierin kasvattajasta on vuodelta 1928. Tällöin Lily Björling sai kennelnimen Airebäck, ja hän harjoitti rodun kasvatusta aina vuoteen 1938 saakka.

Vuonna 1930 Rea Hannula toi Englannista Peggy-nimisen nartun, josta sai alkunsa Peggen-kennel. Rea Hannula oli aikanaan Suomen johtava kasvattaja. Hän pystyi jatkamaan kasvatustyötään sodasta huolimatta.

1930-luvulla myös merikapteeni G. Mannelin toi ulkomailta uroksen Warland What'o, josta tuli ensimmäinen Suomen muotovalio.

Myös Eva Coranderin kasvatustyö sai alkunsa 1930-luvulla. Hänen ensimmäinen airedalensa lienee vuodelta 1937, ja airedalenterriereiden kasvatus jatkui hänen Geijes-kennelissään 1970-luvulle saakka.

Kapteeni Edmund Natusen Edmundtopp-kennel kasvatti etenkin sotien jälkeen lukuisia airedalenterrieripentueita, monien muiden rotujen ohella. Tästä kennelistä on peräisin Gunnar ja Anna Henilän ensimmäinen airedalenterrieri, Edmundtopp Laila, josta sai alkunsa Gunhell-kennel.

Yhdistyksemme alkuaikoihin kuuluvat jo mainittujen kenneleiden lisäksi Hjördis ja Erkki Tenleniuksen Eho-kennel, joka jatkoi toimintaansa vuoteen 1985 saakka. Muita samaan aikaan toimineita, mutta 1970-luvulla toimintansa lopettaneita kenneleitä ovat mm. Rahkosten omistama Averan-kennel, Briitta Vaahterlinnan Bridale-kennel, H. Borgströmin omistama Nickelberg-kennel, Eino ja Göta Riihitien Raton-kennel, Kalle Tähtisen Lohiluoman kennel sekä Eino Nyströmin West-Air kennel. Samaan
aikaan aloittanut Gunvor Oksasen Teinikedon kennel lopetti airedalenterriereiden kasvatuksen 1980-luvun lopulla.

Koska airedalenterrierin kasvattaminen on työlästä, jos haluaa valvoa kasvattiensa menestystä ja opastaa pennunomistajat asiallisesti, rotumme on onneksi välttynyt melko hyvin pentutehtailulta. Valitettavasti kuitenkin yksi lupaavasti aloittanut kennel, Ferryhill, sortui tähän 1970-luvulla.

Moni alkuaikojen kasvattaja aloitti toimintansa pk-saralla, mutta kasvatustyön vaatiessa aikaa heillä ei ollut enää mahdollisuutta harrastaa aktiivia kilpailutoimintaa. Rodun kehitykseen yhdistyksen alkuaikoina ovat voimakkaimmin vaikuttaneet Englannista ja Ruotsista tuodut koirat. Raivotaudin esiintyminen Suomessa vapautti rajat koirantuontiin muistakin maista v. 1988 ja sen jälkeen myös saksalaiset, virolaiset ja venäläiset koirat ovat laajentamassa koirapopulaatiota. Lisäksi helpottunut
spermantuonti on vaikuttanut siihen, että Suomessa on mm. yhdysvaltalaisten urosten jälkeläisiä.

Myös meillä on nähty todellisia siitosmatadoreja. Onneksi kuitenkin kasvattajat yleensä seuraavat tarkasti kasvattiensa kehitystä, mm. pentutreffien järjestäminen ja pentutrimmaus katsotaan yleisesti kasvattajien velvollisuudeksi.

Lista kennelnimistä. Siinä viimeisten 10 vuoden aikana aktiivit kasvattajat on merkitty tummennetulla tekstillä.

Ylös

Saavutuksia

Hyviä airedaleja on ollut niin kllpa- kuin näyttelykehissä lukuisia. Itse asiassa jokainen koira on hyvä omalla palkallaan. Kun omistaja on tyytyväinen kolraansa, ja koira on hyvin hoidettu ja tasapainoinen, se täyttää juuri ne tehtävät, miksi se on hankittu.

Jotkut koirat jäävät kuitenkin historiaan siksi, että niiden kanssa on toimittu yleisissä kokeissa ja näyttelyissä. Valitettavasti yhdistyksemme 60-vuotisen taipaleen ulkopuolelta ei ole saavissa montaakaan nimeä pk-puolelta, näyttelyvalioiden arvot on poimittavissa helpommin. Kuuluisilla SA Timolla ja Edmundtopp Kettiellä ei ole mainittavia pk-tuloksla, vaikka ne toisen maailmansodan aikana toimivat ansiokkaasti viesti-, partio- ja kuulovartiokoirina.

Ohessa lista maininnan arvoisista koirista yhdistyksen alkuajoista alkaen:

• SF KAKS VA Gunhell Anu (om. Henilät) sai viestillä lempinimen '"Tornion pikajuna".
• SF KAKS VA Kinnan Begi (om. Tenleniukset) oli kaksi kertaa SM-voittaja yleiskokeessa, neljäs SM-jäljlllä ja sai yhtenä vuonna 12 ykköstulosta voittajaluokan jäljillä. Begi on edelleen kaikkien aikojen voittoisin airedalenterrieri.
• SF KAKS VA Eho Donna (om. Tenleniukset) sai samana vuonna neljä ykköstulosta jäljillä, 11 sertifikaattia ja oli kolme kertaa näyttelyn kaunein.
• KANS VA Nickelberg Gallardo (om. S. Wallstedt) saavutti piirimestaruuden vetokokeessa.
• Gunheil Judyllä (om. Henilät) oli kuusi valionarvoa ja se oli kolmas SM-viestillä.
• SF KAKS VA Jungfältets Judge (om. B. Juntson) oli ensimmäinen airedaleuros, joka sai kaksoisvalion arvon. Se oli myös ensimmäinen airedalenterrieri, joka osallistui Suomi-Ruotsi
  -maaotteluun.
• SF KAKS VA Nickelberg Diamant (om. Kalliokosi) oli piirimestari.
• SF KAKS VA Geijes Yarrow (om. Riihitiet) saavutti piirimestaruuden yleiskokeessa.
• SF KAKS VA Nickelberg Ivanhoe (om. Nyström) oli neljäs Suomi-Ruotsi maaottelun viestillä.
• Teinikedon Kiho (om. Ojala) tuli neljänneksi Botniavedoissa (80 km).
• SF KVA Eho Rely (om. P. Saarikangas) saavutti kolmannen sijan SM-suojelussa.
• SF KVA Ranpiin Elton (om. V. Varmanen) oli toinen SM-jäljillä sekä saavutti vuonna 1984 toisen sijan ja vuonna 1985 ensimmäisen sijan piirimestaruuden jälkikokeessa.
• FIN TVA FIN KVA Sankt-Cisse's Biba (om. Vähäsarjat) kilpaili jälki-, haku- ja yleiskokeessa voittajaluokassa.
• FIN KVA Hiuhaun Atleetti (om. E. Sinkevitsh) kilpaili sekä jälki- että tottelevaisuuskokeissa voittajaluokassa.
• FIN MVA, FIN KVA BH, JK3,HK2,EK2 Ransun Upea Ukkeli (om. T. Torkko), nyky monitoimikoira, joka kilpailee metsäjäljellä, haussa, etsintäkokeessa ja tottelevaisuudessa.
• PO3,VPG3 Jalomonis Klein Schumacher (om. Kim Florström) tuli valituksi Suomen edustajaksi Pohjoismaiden Mestaruuskilpailuun vuonna  2003 ja sijoittui suojelukokeessa kolmanneksi.
• Zenon (om. Kati Mansikkasalo) voitti SM-hopeaa (VUL) vetohiihdossa 2006.

Ylös