Yleiskuvaus

Yleistä

Terrieriryhmän kookkain koira on airedalenterrieri, joka on kotoisin Englannista, Yorkshiren kreivikunnan Aire-joen laaksosta.

Rotu on n. 100 vuotta vanha. Se lienee risteytetty saukkokoirasta ja paikallisista terrieriroduista. Tarkoituksena oli kehittää suurikokoinen, metsästykseen soveltuva terrieri. Pyrkimyksessä onnistuttiin, mutta ajan mittaan on “airiksen” monipuolisuus päässyt oikeuksiinsa. Kotimaassaan Englannissa, kuten useassa muussakin maailmassa, sitä pidetään lähinnä seurakoirana, jonka kanssa voi harrastaa koiraurheilun eri lajeja. Suomessa “airis” luetaan palveluskoiraksi. Englantilaisista koiraroduista se on ainoana hyväksytty myös Saksassa palveluskoiraksi. Esim. Hollannissa ja Yhdysvalloissa sitä käytetään myös metsästykseen.

Ulkomuoto

Nykyisen ulkomuotonsa rotu on saavuttanut suunnilleen vuonna 1910. Väriltään koira on kauniin ruosteenruskea ja sillä on musta tai tummanharmaa satula (black and tan). Kuono ja kallo ovat yhtä pitkät, silmät pienet ja tummat, korvat v-muotoiset ja hieman päälaen yläpuolelta taittuneet, kaula pitkä ja runko neliömäinen, luusto vankka. Peitinkarva on suoraa, karkeaa ja tiheää, pohjavilla pehmeää. Uroksen säkäkorkeus on n. 60 cm, nartun n. 57 cm.

Lapsiystävällinen

Airedalenterrieri on tunnetusti lapsiystävällinen koira. Se on itsekin luonteeltaan vähän lapsellinen ja lasten aivoitukset ovat sen mielestä hauskoja. Sillä on pitkä pinna, sen on hyvin vaikea uskoa ihmisestä mitään pahaa. Se on ikuinen optimisti ja aina hyvällä tuulella. Moni pieni lapsi onkin oppinut kävelemään pitäen kiinni “airiksen” karvoista. Mitään lastenleluja ne eivät silti ole.

Turkin hoito

Airedalenterrierillä ei ole karvanlähtöä. Turkki on karkea, ja kun se kammataan silloin tällöin ja trimmataan säännöllisesti, n. 2 kertaa vuodessa, siitä ei lähde kotiin karvaa. Eläinlääkäreille ne ovat suosikkipotilaita, mukavia käsitellä eivätkä turhia sairastele.

Koulutus

Airedalenterrieri on melko kookas koira, korkeus 56 – 61 cm ja paino n. 20 – 27 kg.

Terrierin sisu tulee näkyviin, jos muut koirat hyppivät nenille. “Airis” ei yleensä aloita tappelua, mutta sellaiseen joutuessaan se ei anna periksi. Se tarvitsee järkevän kasvatuksen ja toimintaa, myös aivojumppaa. Itsenäisyys näkyy siinä, ettei sen aina tarvitse tulla kysymään, mitä tehdään, se osaa itsekin päättää.

Koska airedalenterrieri on kookas ja vahva, sitä on koulutettava. Opetus on aloitettava pienestä pitäen. Pikkupentu oppii aluksi leikin varjolla. “Airis” oppii nopeasti ja muistaa oppimansa, mutta se on aktiivinen koira, joka saattaa toimia omapäisesti ja vaatii kouluttajaltaan kärsivällisyyttä.

Mitä sinulta edellytetään

Airedalenterrieri on ystävä, jolla on karkea kuori, mutta jalo sydän. Se on todellinen kaveri jokaiselle perheenjäsenelle. Se on koirista parhaimpia, mikäli ansaitset sen luottamuksen ja arvostuksen.

Ennen hankintapäätöksen tekemistä on kuitenkin syytä tarkkaan harkita ja miettiä, miten uuden perheen jäsenen hankinta vaikuttaa elämääsi seuraavan 10–15 vuoden aikana.

Olethan varautunut kustannuksiin, jotka aiheutuvat pennun hankinnasta, varusteista, monipuolisesta ja täysipainoisesta ravinnosta, rokotuksista ja muista eläinlääkärikuluista. Rahan lisäksi koiranomistaja tarvitsee aikaa ulkoiluttamiseen ja muuhun päivittäiseen hoitoon. Ulkoiluttamisen tulisi olla reipasta lenkkeilyä 2-3 kertaa päivässä, eikä mitään nurkan takana pistäytymistä.

Näyttelyt ja palveluskoirakokeet ovat mielenkiintoista puuhaa, mutta vaativat omistajalta erityistä paneutumista niin rahan kuin ajan puitteissa.